AMEE jälkipuinteja
Mitä AMEE:sta jäi käteen? Kannattaako näin massiiviseen konferenssiin (yli 3500 osallistujaa yli 90:sta maasta) osallistua? Useamman AMEE:n kokemuksella voi sanoa, että KYLLÄ! On tärkeä olla osana laajempaa kokonaisuutta, näkyä ja näyttää, että meilläkin tapahtuu. Omaa tutkimusta ja siihen liittyviä ajatuksia on hyvä testata suuremmalla yleisöllä, ja asettaa ne alttiiksi tieteelliselle (ja epätieteelliselle) keskustelulle.
Mahtava, yhteisöllinen tunnelma on myös innostavaa. Yksi iso anti on verkostoituminen, niin kansainvälisesti kuin kansallisesti. AMEE:ssa oli tänä vuonna yli 60 suomalaista. Kuinka usein sitä käyttää vähintään neljä päivää koulutuksen tutkimuksen parissa ja keskustelee siitä kollegojen kanssa? AMEE on hyvä paikka tähän kansainvälisellä mausteella.
Tässä vielä kohokohtia kahdelta viimeiseltä päivältä.
Tiistain 8.9. massaluennolla Vicki LeBlanc puhui aiheesta ”Angry risk takers: the role of emotions in cognitive processing”. Otsikko viittasi lääkärin ominaisuuksiin, ja siihen miten tunteet vaikuttavat mm. kliiniseen päätöksen tekoon. Eli ottaisitko hoitavaksi lääkäriksesi mieluummin varovaisen iloisen lääkärin vai vihaisen riskinottajan? Luennoitsija itse oli valinnut kantansa otsikossa.
Emootiot ohjaavat kognitiivisia prosesseja kuten tarkkaavuutta, muistia, päätöksen tekoa. Maailma näyttäytyy erilaisena omasta tunnetilasta riippuen. Tunnetilat terävöittävät havaintoja ja tulkintaa, mutta toisaalta muisti voi voimakkaissa tunnetilanteissa kapeutua ja huomio kiinnittyä suppeasti siihen mikä on tilanteen kannalta olennaista. Emotionaaliset muistot ovat kirkkaita, mutta eivät aina tarkkoja. Emootioiden osalta keskeistä vaikuttaisi olevan tietoisuus ja kyky tunnistaa niitä, sekä taito säädellä tunteita.
Empatialla on merkitystä. Emerita professori Karen Mannin keskeisenä viestinä oli, että empatia jää kliinisissä tilanteissa helposti vaille huomiota ja sen arviointi on haasteellista, koska se on luonteeltaan implisiittistä ja sitä on vaikea määritellä. Empatiataidon oppimisessa kokemuksellisuus ja roolimallit ovat avainasemassa, mutta onnistuneen oppimisen edellytyksenä on empatian määrittely myös institutionaalisella tasolla. Lääketieteen perusopetuksessa empatiataitoa, omien ja potilaan tunteiden kohtaamista harjoitellaan osana vuorovaikutustaitojen opintoja. Opiskelijoiden kokemuksia vuorovaikutustaitojen oppimisesta ja vuorovaikutukseen liittyvistä haasteista tarkasteltiin Astan esittelemässä tutkimuksessa.
Konferenssin substanssipuolen ohella havainnot keskittyivät myös esitystapaan ja -tekniikkaan. Lyhyissä esityksissä on haasteellista antaa käsitys kokonaisuudesta. Esitykseen pitäisi sisällyttää vain muutama keskeinen huomio eikä yritäkään selittää kattavasti kaikkia monimutkaisia tutkimuksen vaiheita ja prosesseja, varsinkaan itselle vieraalla kielellä. Kieli voi olla ongelma myös natiivipuhujalle, joka pitää niin kovan tahdin yllä, ettei kuulija kerta kaikkiaan pysy perässä.
AMEE:ssa oli tänä vuonna paljon e-postereita. E-posterien teko on taito sinänsä. Pitäisikö siinä ottaa huomioon enemmän esitystilanne vai se, että ne jäävät verkkoon myöhemmin katsottavaksi? Esitystilanteessa pitäisi tekstin olla lyhyttä ja suurella fontilla, videon käyttäminen esityksen taustalla pitää mielenkiinnon yllä. Myös jälkikäteen lyhyt video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Sessiot ovat kestoltaan pitkiä, ja parhaimmillaan niissä on liki 20 esitystä. Jossain vaiheessa pitkää päivää innostuneinkin osallistuja saattaa uuvahtaa. Paras lääke tähän on heittäytyä aktiiviseksi ja alkaa esittää kysymyksiä keskustelun avaamiseksi, ihan rohkeasti vaan!
Jos kiinnostaa vielä muiden ajatukset AMEE:sta, niin voit lukea Sivuääniä ja konferenssin Some-kokoelmia. Ensi vuonna sitten AMEE2016 Barcelonassa, ehkä sinäkin olet silloin mukana?
