Glottaali klusiili ja blogistin identiteetti

Suomen kielessä on kaksi äännettä, joilla ei ole omaa kirjoitusmerkkiä. On äng-äänne – kaikille tuttu, ja vähemmän tunnettu glottaali klusiili eli umpiäänne: hengityksen hetkellinen pysähtyminen ja kurkunpään sulkeutuminen kahden kirjaimen välissä. Kuuntele kurkkuasi, kun sanot ”ota auto” –  siinä se, hengitys pysähtyy kahden a:n välissä hetkeksi.

Entä mistä muodostuu blogistin identiteetti? Yleensä identiteetti muodostuu työstä, jota tehdään – lääkärillä lääkärin työstä, blogistilla kirjoittamisesta ja sen edellyttämästä ajattelusta. Ja mitä enemmän työtä tekee, sitä enemmän identiteetti muokkautuu.

Yleisesti identiteettiin vaikuttavat myös tekijän koulutus ja tapa ajatella. Pohjalla muhivat arvot ja arvostukset, etiikka ja ammatilliset haaveetkin. Kukaan ei toisaalta muodosta identiteettiään yksin – vuorovaikutuksen merkitys on keskeistä! Ammatillisen identiteetinkin kehittymiselle keskustelut voivat olla parasta, mitä ammattitoverit voivat yhdessä tehdä. Työssä ja keskusteluissa tapahtuu myös mallioppimista, ja hiljainen tieto ammattitavoista välittyy.

Ammatillinen identiteetti on ehdottomasti myös kuulumista johonkin yhteisöön – perinteisesti pitkäaikaisten työsuhteiden myötä työnantajaan, nykyisin ehkä enemmän omiin tiimeihin ja/tai omaan ammattikuntaan? Omaa ammatti-identiteettiäni myös osallisuus alan yhdistystoimintoihin on muokannut paljon – siellä olen tavannut identiteettinsä syvällisesti omaksuneita ”alan aktivisteja”.

Ammatillinen identiteetti on paitsi sisäistä kokemusta, myös ulkoista: miltä näytän ja vaikutan ammattini edustajana muiden silmissä. Puhutaanko minusta leipäpapin tapaan leipälääkärinä, töissä kävijänä, rautaisena ammattilaisena, ottautuvana osallisena elämän hankaluuksissa, shamaanina vai byrokraattina… Ammattilaisen toiminta peilaa identiteetin ympäristöön, ja sieltä se palautuu takaisin – olethan huomannut?

Blogistinakin altistaa identiteettiään ja ajatteluaan arvioinneille. Ja se on hyvä. Itsensä ja oman toimintansa arviointi ei yleisesti ole helppoa, tutkimusten mukaan ei edes ammattilaisille – on siis syytäkin saada palautetta muilta. Ellei saa mitään palautetta, onko edes kiinnostava? Palaute kuvaa myös niitä odotuksia, mitä toisilla on ammattilaista kohtaan, ja niihin vastaamisella on merkitystä.

Ammatillinen identiteetti muuttuu koko ajan, kuten työ, työpaikat, kokemus, osallisuuskin. Monella se muokkautuu vähän huomaamatta, mutta sitä voi myös tietoisesti kehittää. Voisiko aiheesta keskustalla vaikka erikoistuvan ohjaustunneilla, tai yksikön koulutustilaisuudessa?

Entä miten glottaali klusiili liittyy blogistin identiteettiin? Lähinnä kai sanaleikeissä… Glottaali klusiili on fysiologiaa. Muualla klusiili muuttuu helposti vaivaksi – esimerkiksi blogistia voi vaivata litteraali klusiili – ideoiden tai kirjoittamisen umpi. Tila on kaikkea muuta kuin ideaali ja voi vain toivoa, ettei vaivasta tule universaali, ja lopullinen finaali.  Tuolloin identiteetti on lähinnä kriminaali, muutos on kardinaali ja olemus kuin kognitiivinen kaali!