Hyvä mieli

Minulla on hyvä mieli.

Kuulin työhöni liittyvän mainion uutisen, joka on itseäkin lähellä. Itä-Suomen yliopiston työterveyshuollon professuuri on ratkennut. Viisivuotiseen toimeen valittiin jo pari vuotta ma. professorina toiminut Kimmo Räsänen: ONNITTELUT! Onnittelut kohdistuvat samalla myös koko yksikköön – saimme hyvän proffan. Hyvä pomo on tärkeä!

Hyvä mieli johtuu myös työstä, jota teen: työlläni on selvä tarkoitus ja tärkeä sisältö. Työhöni voin itse vaikuttaa. Työkaverit antavat tukensa, toimimme vastavuoroisesti – meillä on työtä edistävää sosiaalista pääomaa. Pääomaa, jota itsekin voin osaltani lisätä.

Myös onnistumiset työssä luovat hyvää mieltä. Avasimme kuukausi sitten virtuaaliyliopistoon Työterveysneuvottelu-kurssin. Kurssille ilmoittautui osallistujia lähes ennätysmäärä ja osallistuminen on ollut monella tapaa aktiivista. Kurssilaiset kertoivat esittäytyessään omia toiveitaan kurssin sisällölle ja kurssi onkin elänyt, sitä on täydennetty toiveitten ja kurssin aikana esitettyjen kysymysten mukaan. Kurssilaiset ovat myös tuoneet esille näkökulmia, joita kurssin laatijoina emme olleet osanneet oikein edes ajatella. Esimerkkinä vaikkapa kysymys, mitä tehdä, jos työntekijä haluaa tallentaa työterveysneuvottelun? Onnistuimme tavallista paremmin osallistujien tarpeiden huomioon ottamisessa, emme vain ”järjestäneet koulutusta”.

Verkkokursseille usein toivotaan syntyvän keskustelua. Käytännössä sitä syntyy lähes aina ehkä vähemmän kuin olettaisi – kokevatko lääkärit verkkokeskustelut jostain syystä vaikeiksi? Keskustellen, käytännön mielipiteitä ja kokemuksia vaihtaen kuitenkin syntyy yleensä toimintaa oikeasti kehittäviä muutoksia. Ehkä kehitymme tässäkin?

Toki keskustelujen ohella aineiston ainutlaatuisuudella ja merkityksellä osallistujien työlle on merkitystä. Tätä kuvastanee vaikka Työterveysneuvottelukurssin lokitiedot – kuukaudessa kurssilla on käyty reilusti yli 4000 kertaa, vaikka keskusteluviestejä on ”vain” alle sata. Onko lääkärin oppimistapa vielä lukemiseen ja materiaaliin tutustumiseen perustuvaa enemmän kuin osallistumista yhteisöllisen tiedon tuottamiseen?

Odotan onnistumista myös uudelta Opettajainhuoneelta. Avaamme siis huhtikuussa kouluttajille tarkoitetun kanavan, jolla käsittelemme yhdessä ajankohtaistietoa ja -ilmiöitä, saamme pedagogisia vinkkejä ja jaamme ohjaamisen hyviä käytäntöjä samalla, kun verkostoidumme kouluttajakollegojen kesken. Jos kokemukset ovat hyvät, alkuun noin 40 kouluttajalle suunnattu pilotti laajenee syksyllä kaikkien kouluttajien käyttöön.

Arjen pakerruksessa välillä unohtuu, miten mielenkiintoista ja mukavaa työn tekeminen voi olla. Toivon, että Sinullakin on työstä hyvä mieli!