ICOH2015: INNOSTAMISEN TAITO

Onko työ terveyden tärkein edistäjä? On, jos uskoo luentopäiväni parasta esiintyjää NIOSHin Casey Oakwoodia. Se vaikuttaa hänen mukaansa selvästi enemmän kuin perintötekijät tai elämäntapavalinnat tai terveydenhuolto. Työpaikasta muodostuu samalla organisaatio, joka järjestää toimintansa ja ohjelmansa niin, että työntekijöiden turvallisuus, terveyden promootio ja sen heikkenemisen preventio, sairaanhoitokin ja työn joustot ja mahdollisuudet sovittaa työ, perhe, yhteiskuntaan osallistuminen optimoidaan koko työura huomioon ottaen. Nämä toiminnot on rakennettava yhteistyössä työnanatajan, HR:n, työsuojelun ja työterveyshuollon toimijoiden kesken ja selkeään tieteelliseen näyttöön perustuen, mutu-tuntumat ei riitä.  Parhaat yritykset tekevät näin, investoivat henkilöstöönsä eniten –  ja tekevät parasta taloudellista tulosta! Pörssiyhtiöissäkin paras arvo on niillä, joilla on paras henkilöstöpolitiikka.

Toki Suomen työterveyshuolto on tällä tiellä, hyviä yritysesimerkkejä löytyy, mutta yleisempi erilaisten ohjelmien yms. integrointi, sisäistäminen ja kulttuurin luominen ihmiskeskeiseksi eivät ole vielä meilläkään arkipäivää. Tarvitsisimmeko selvästi lisää työterveysyhteistyötä, työpaikan em. toimijoiden kanssa kerran kuussa yhteiset kokoukset agendalla, miten tutimukseen ja parhaisiin käytäntöihin perustuen parantaisimme työntekijöiden hyvinvointia ja tuottavuutta?

Vielä kysymys: edistääkö Sinun työpaikkasi Sinun hyvinvointiasi? Oletko yhtä hyvässä tai paremmassa hyvinvoinnin tilassa töistä lähtiessäsi kuin sinne mennessäsi? Ellei näin ole tilanne, mitä sille voisi/voisit tehdä?

Eo. ideassa on paljon analogista oman käsitykseni kanssa työterveyshuollon tulostavoitteista. Jos koulutettu, motivoitu ja sitoutunut, hyvinvoiva henkilöstö tekee hyvää työterveyshuoltoa, hyvä taloudellinen tulos syntyy väistämättä sen seurauksena. Jos tavoitteena on hyvä tulos ilman panostusta tuloksen tekevään henkilöstöön, syntyy ontto organisaatio, joka väistämättä käy kohti tuhoaan tai jää kauaksi potentiaalistaan!

Muitakin puhuttelevia alustuksia kuulin. USA:ssa puolella eläkeikää lähestyvistä ei ole eläkesäästöjä ollenkaan, senkin takia väistämättä vanhojen työskentely, varsinkin pätkätyöskentely lisääntyy ja aloilla, joille heitä ei ole koulutettu. Alustus ICOH:n tieteellisten komiteoiden kehittymisestä ja niiden merkitys koko ICOH:n vaikuttavuudessa oli varsin yleissivistävä. Suomalaistutkimus psykiatristen potilaiden työkyvyn arvioinnista ja työhön paluun tukemisesta sai yleisesti kehuja kollegoilta.

Viitenä päivänä kuultujen esitysten jälkeen on sanottava, että amerikkalaiset osaavat esiintyä! He ovat innostavia, puhaltavat henkeä, syntyy vaikutelma: yes, we can! Asia ei aina ole välttämättä kovin kummoinen, mutta muuttuu esityksen myötä henkilökohtaiseksi ja tärkeäksi – tuota johtajaa haluaisin seurata. Miten ”me suomalaiset” saisimme esityksiimme vielä hyvän substanssin ja asiallisen esityksen lisäksi vielä kipinän niihin? Ovatko esimiehemme innostavia? Mitä on innostamisen taito?

Päivä päättyi gaalaillalliseen. Hyvää ruokaa, tupa täynnä, puheita, poperaa (popoopperaa), tyttöenergiaa, latinobändi erinomaisten tanssijoiden kera. Maailmankongressin status näkyi ohjelmassa!