ICOH2015: POIKKITIETEELLISTÄ! PÄÄTÖSLAUSUMA! PÄÄTÖS! PORUKAT!

Yksi tällaisen suurkongressin anneista on, että voi kuunnella teemoja ja alustuksia, joita ei muuten kuule. Kuuntelin tänään alustuksia mm. työelämän epätasa-arvoisuudesta miesten ja naisten välillä sekä lapsityövoiman käytöstä.

Maailmassa vain 50-60 % naisista osallistuu työelämään – työvoiman neljänneksen työpanos jää siis hyödyntämättä. Hyväkään koulutus ei naisille takaa tasa-arvoa, ei edes tasa-arvoisia mahdollisuuksia, se näkyy kaikissa tilastoissa. Alustaja ja keskustelijat päätyivät siihen, että pohjimmiltaan palataan siihen, miten kotiasiat järjestetään, vallitseeko parisuhteessa tasa-arvo kotitöiden suorittamisessa – ollaanko kumppaneita? Iso tekijä on tietysti lasten hoito, joka meillä on järjestetty päivähoitona – lain säätämäisen jälkeen naisten osanotto työelämään räjähti Suomessakin. Kaikkialla tätä mahdollisuutta ei ole, mutta pitäisi olla.

Lapsityövoiman käyttö maailmalla on vähentynyt selvästikin, mutta yhä lähes 100 miljoonaa lasta on töissä, usein fyysisen, psyykkisen tai sosiaalisen kehityksensä merkittävästi vaarantaen: kaduilla, kaatopaikoilla, keittiöissä, tehtaissa, maataloudessa, joka paikassa  – eikä kyse ole lasten omasta valinnasta. Mitä asialle voisi tehdä? Koska syyt tilanteeseen ovat moninaiset, myös lähestymisen tulisi olla kokonaisvaltaista – juomavettä, toimeentuloa perheille, asuntoja, terveydenhuoltoa, koulutusta…  Joka tapauksessa, alustajan kuvakavalkadin nähtyäni olin vakuuttunut, että kaikki toimet ja kannanotot, millä yksittäinenkin kuluttaja ja kansalainen voi vaikuttaa vähänkin, kannattaa ottaa käyttöön!

Kongressin päätöslausuma oli varsin kattava ja kannatettava – löytynee pian ICOH:n sivuilta. Päätöslausuman lukeminen oli ensimmäinen kerta, kun kuulin kongressissa, että myös sairaanhoito kuuluu kattavaan työterveyshuoltoon – muun maailman käsitys työterveyshuollon promotoivasta ja ehkäisevästä luonteesta näyttäytyi minulle yllättävänkin vahvana. Suomessa on tietysti omat historialliset ja muut syynsä sairaanhoidon painottumiseen, mutta kannattaisiko itse kunkin tarkistaa oma tilanteensa ja miettiä keinoja ehkäisevän työn osuuden lisäämiseen! Tutkimuspykälässä kiinnitti huomiota, että toimijoista vain kansalliset työterveyslaitokset ja -instituutit tuotiin esille, vaikka muuallakin tutkimusta tehdään.

Kongressin päätöksen myötä porukat hajaantuivat. Pieni porukka meitä lähti Soul Toweriin, paikalliseen Puijon torniin. Hauska reissu keskustaan, mutta toki vähän haikeina katselimme jalkaimme juuressa avautuvaa suurkaupunkia – hyvä on täällä ollut olla, mutta aikansa kutakin ja vielä mukavampaa on kotio palata, toivottavasti vielä vähän lähtöää viksumpana.

En vaikene vielä ICOH:sta, ensi viikolla vedän yhteen ajatuksiani ensimmäisestä ICOH-kongressistani. Varmaa kuitenkin on, että Dublin 2018 houkuttaa jo nyt kovasti; uutta oppiakseni, maailmanmenon ymmärtämiseksi ja ehkä eniten, hyvien kollegojen vuoksi!