Kerro tarina – ja opi!
”Eilen illalla vastaanotolleni tuli 43-vuotias mies, joka oli silmin nähden ahdistuneen oloinen. Hän sanoi tarvitsevansa sairauslomaa. Hän kertoi tuntevansa itsensä työyhteisössään syrjityksi ja ulkopuoliseksi. Sitten hän purskahti sydäntä särkevään itkuun”
Näin aloitti videotallenteessaan professorimme Kimmo Räsänen viime syksynä Työyhteisötaitoja käsittelevän kurssimme. Itkevän miehen tapaus kulki punaisena lankana kurssin läpi, sitä pohdittiin eri näkökulmista ja sen avulla haettiin laajempaa ymmärrystä työyhteisöjen toimivuuden edistämiseen.
Kaikki työntekijät ovat osasia omissa työyhteisöissään ja hyötyvät hyvistä työyhteisötaidoista ja toimivista työyhteisöistä. Työyhteisöjen toimivuudesta huolehtimisen päävastuu on työpaikoilla. Työyhteisöjen toimivuudella on selkeitä terveydellisiä, taloudellisia ja tuotannollisia vaikutuksia työhyvinvoinnin ja työssä viihtymisen lisäksi.
Kurssin avulla halusimme avata näkökulmia ja keskustelua tästä tärkeästä aiheesta. Tavoitteenamme oli kurssin avulla vahvistaa työterveyslääkärin osaamista työyhteisötyöstä ja työyhteisön toimivuudesta, sen arvioinnista ja edistämisestä. Haasteenamme oli tuottaa opetusta, jolla olisi vaikutusta asenteisiin. Tietoa meillä on usein riittävästi, mutta joskus voi syvin ymmärrys toiminnasta jäädä puutteelliseksi. Sitä pitää hakea oivalluksen, reflektion kautta – tiedon lisääminen ei aikuisilla oppijoilla riitä muuttamaan toimintaa.
Fiktiivisen tarinan kerronnan kautta osallistimme kohderyhmämme tuottamaan yhdessä materiaalia, eli jatkamaan itkevän miehen tarinaa yksilöllisesti kirjoittaen. Tarinat koottiin yhteen ja analysoitiin laadullisesti. Yhteenveto näistä tarinoista laitettiin keskustelualueelle pohdittavaksi. Mielenkiintoista! Tulokset saivat kirjoittajat puolustautumaan, vastustamaan, myöntämään, oivaltamaan – eli tuottivat parhaimmillaan oppimista joka ennen kaikkea kohdistui asenteisiin. Omien tuotosten kautta toimintaa arvioitiin; mitä oli tullut kirjoitettua, mitä puolestaan oli jäänyt kirjoittamatta ja miksi näin on.
Tässä kirjoituksessani en kuvaa substanssiin liittyvää oppimisen tulosta, vaan menetelmää joka mahdollisti oppimisen. Toki kokeilumme oli pienimuotoinen ja analyysimme kevyt. Mutta se ei ollutkaan tässä keskeistä; keskeistä oli että menetelmä tuntui ravistelevan, se oli uusi, mielenkiintoinen ja virkistävä! Tässä yksi palaute: ”Parasta oli työtapa, jossa piti pysähtyä omia ajatuksiaan kasaamaan, keskittymään”.
Suosittelen kokeilemaan opettamista ja oppimista uudella tavalla – tarinoita kirjoittamalla. Opettajalle uuden menetelmän käyttöönotto on haasteellista, mutta sen avulla voi parhaimmillaan jättää pysyvän oppimisjäljen:
“Tell me a fact and I’ll learn. Tell me the truth and I’ll believe. But tell me a story and it will live in my heart forever.”
– Indian Proverb
