Kirje Pukille – ja vain yksi toive

Kirjoitan Sinulle kaikkien työterveyslääkäreiden puolesta kertoakseni, kuinka olemme koko olemassaolomme ajan ahkeroineet tuottaaksemme terveyttä ja hyvinvointia muille, ja miten olemme tässä onnistuneet. Emme kuitenkaan ole tehneet näitä asioita yksin, vaan yhdessä kavereittemme kanssa olemme olleet saattamassa näitä hyviä muutoksia aikaan. Parhaita kavereitamme ovat olleet moniammatilliset työtoverimme sekä tietysti työpaikkojen johtohenkilöt ja esimiehet. Kirittäjinä ja kavereina ovat olleet myös työmarkkinamiehet ja -naiset, Työterveys-laitoksen ja vakuutuslaitosten ammattilaiset sekä mainiot ministeriön naiset ja miehet!

Ahkeruutemme tuloksena Kelan rekisteröimät sairauspoissaolot ovat mittaus-historiansa pienimmissä luvuissa. Meistä on tosi mukava ajatella, että ihmiset ovat entistä terveempiä, voivat entistä paremmin ja käyvät töissä entistä enemmän – siitähän se hyvinvointi kasvaa!

Työkyvyttömyyseläkkeidenkin määrä on 2000-luvun pienimmissä lukemissa. Ihmiset voivat työskennellä entistä pidempään tuettuina, ja ehkä räätälöidyillä työnkuvilla. Antavat samalla panoksensa niin yritykselle kuin yhteiskunnalle, ja oma vointi, toimeentulo ja osallisuus ovat työkyvyttömyyseläkeläisiä parempia. Lisää tällaista!

Työtapaturmatkin ovat taaksepäin katsoen merkittävästi vähentyneet. Samalla ovat vähentyneet työhön ja työmatkoihin liittyvät kuolemat – onneksi! Ja ammattitauteja-kin on vähemmän kuin koskaan. Työpaikat ovat aiempaa turvallisempia, kun osa terveydelle haitallisista aineista ja muista altisteista on saatu poistettua käytöstä. Hirmuinen asbesti olkoon tästä esimerkki! Monen muunkin tekijän haitallisuus terveydelle on selvästi vähentynyt.

Ihalaisen Lauri asetti aikanaan tavoitteen, että suomalainen työelämä on Euroopan paras vuonna 2020. Ainakin osin tämä jo toteutuu – tilastot sen kertovat. Työterveys-huolloissakin siskot ja veljet tekevät työpaikkaselvityksiä puolen miljoonan tunnin edestä vuosittain – sekin on ollut parantamassa niin työelämää kuin turvallisuuttakin.

Kun työterveyshuoltolakia laadittiin, yksi tavoite oli saada sydän- ja verisuoni-sairauksiin kupsahtelevat miehet lääkäriin. Tässä on onnistuttu, ja miesten elinikä-odote on noussut selvästi sydänsairauksien ja tapaturmien vähenemisen myötä, vaikka viina vie ja sydän sairastaakin edelleen. On kuitenkin selvä epäkohta edelleen, että naisiin verrattuna miehen vuosi on vain noin 10 kuukautta, kun elinikää katsotaan. Eli kolesterolia on syytä mitata sekä ruokavaliota, tupakkaa ja liikuntaa neuvoa työterveyshuolloissa ahkerasti edelleen, työoloja tarkastella, neuvontaa ja ohjantaa toteuttaa myös turvallisuusasioissa.

Ihanaa on, kun työnantajat ovat tässä niin täysillä mukana! Ilman heitä ei työpaikalla muutoksia tapahdu. Ja veronmaksajatkin tykkäävät, kun heille ei työterveyshuollon järjestäminen maksa mitään. Vajaan miljardin edestä palveluja ja esimerkiksi kuusi miljoonaa vastaanottokäyntiä vuodessa hoituu pääosin työnantajien ja pieneltä osin työssä käyvien maksuilla. Mitä tapahtuisikaan, jos nämä olisivat julkisen järjestelmän kontolla? Miten tällainen järjestelmä ja toiminta ovat oikeasti mahdollisia?

Vaikka olemme itse melko vaatimattomia, emmekä pröystäile tekemisillämme, kansainvälisesti on suomalainen työterveyshuolto suuren ihailun kohde. Monet ihmettelevät, miten tällainen järjestelmä ja toiminta ovat mahdollisia? Hekin haluaisivat niin tehdä. Suomessa taas vähän nolostellaan ja mietitään, mitähän nuo meistä ajattelevat, kun ollaan erilaisia – mitä me taas tehdään väärin…?

Yhden toiveen esittäisin. Voisitko mitenkään vaikuttaa erikoistumisen sujuvuuteen ja erikoistumispalvelujen loppuun kerryttämiseen? Näin saisimme tänne lisää noita mainioita työterveyslääkäreitä – työsarkaa on vieläkin paljon ja hyvän tekijöitä tarvitaan vielä paljon lisää!

Hyvää Joulua, Pukki – ja kaikki kaverit!