KOREAN BLOGIN PITÄJÄ – PALVELUKSESSANNE!

Jättiläinen työlääketieteen ja työterveyshuollon kongressien ja seminaarien maailmassa, ICOH, alkaa ensi sunnuntaina Soulissa. Kongressin yhteydessä järjestetään erilliset Korea-Kiina-Japanin ja Aasian-Tyynenmeren kongressit sekä WHO:n yhteistyökeskusten tapaaminen. Kyseessä on siis koko maailman kongressi, jossa osallistujia lienee yhteensä parisen tuhatta!

Minäkin olen ICOHin lähdössä, vieläpä ensi kertaa – onhan jokaisen työterveyslääkärin ainakin kerran eläissään syytä käydä maailman menoa ja työterveyden tuulia ihmettelemässä. Suomesta on perinteisesti ollut runsas osanotto, kymmeniä – toistakin sataa kotimaan kollegaa, joten jokunen tuttukin joukossa varmaan on!

Kongressikeskus vaikuttaa valtavalta. Esityksiä on satoja, 50 eri teemasta, osa esityksistä on kaikille tarkoitettuja, osa hajoaa sitten pieniksi palasiksi. Aikataulu näyttää minuutin tarkkuudella säädellyltä ja ohjeistetulta – voisi kuvitella olevansa Pohjois- eikä Etelä-Koreassa… Ja tiedoksi niille, jotka jännittivät puolestani, meneekö abstraktiehdotukseni läpi (kts. blogin ICOHin neitsyt helmikuulta) – kyllä, suullinen esitys odottaa, vaikken suomalaisten rautatielääkäreiden historian uskonut maailmalla kovin paljon kiinnostusta herättävän J…

Miten logistiikka kulkee tämän kokoisessa kongressissa? Miten lentoasemalta pääsee hotelliin? Miten hotellilta pääsee kongressikeskukseen? Miten kongressissa pitäisi pukeutua? Ulkona on 20-30 astetta päivisin, aamuisin 10 astetta, luentosalit jäähdytettyjä… Puku, pikkutakki ja farkut vai punaiset shortsit, havaijipaita ja rajaton itseluottamus käyttöön? Tarvitaanko uskottava salkku, rento olkalaukku vai rinkka kaiken kongressimateriaalin kotiin kantamiseen? Pitäisikö osallistua virallisiiin tapahtumiin ja iltatilaisuuksiin vai hengailla kaduilla ja kujilla etsimässä ruokaa, joka tulisuudessaan polttelee suunympäristön koreaksi? Saanko ihmisten puheesta selvää? Saavatko muut selvää englanniksi änkyttävän savolaisen puheista? Onko kongressilla annettavaa suomalaiselle ei-tutkijalääkärille? Saako siellä edes kahvia vai onko vihreä tee pakkojuotto? Pian nämä asiat selviävät!

Todellisena miljoonakaupunkina Soul lienee kuhinan synonyymi – joka päivä vihreässä sekametsässä koiran kanssa samoilevana suomalaisena on sitä jotenkin vaikea edes kuvitella. Kuuleeko siellä edes linnun laulua vai pelkkiä autontorvia? Iskeekö kuhisevan paikan kammo, a town astir fobia? Onko Soulissa must-nähtävyyksiä – mitä?

Etukäteispohdintoja ja kysymyksiä olisi rajattomasti. Teillä erikoislääkärikoulutuksen blogin seuraajilla on erinomainen tilaisuus saada kysymyksiin vastauksia, sillä kongressin ajan raportoin Soulin tapahtumista Teille päivittäin. Korean blogin pitäjä on tehtäväänsä valmis!