MAANTIEDEKIN HAASTAA KOULUTUKSEN

Haluatko oikeasti ajaa autolla 300 kilometriä päivässä osallistuaksesi luentoihin? Pääsetkö lähtemään koulutuksiin helposti? Puutuuko peffa junassa? Potuttaako maksaa 500 euroa lentomatkoista? Hyvät seminaarit ovat mainioita, mutta realismia on, että maantiede haastaa koulutusta – miten siihen vastata?

UEF:sta järjestämme säännöllisesti vuosittain iltapäiväkoulutuksia työterveyshuollon ajankohtaisasioista aluekoulutuksina eli Joensuussa, Mikkelissä ja Jyväskylässä sekä 2016 alkaen myös Kuopiossa: alustuksia toivotuista aiheista, keskusteluja, kahvit. Kerrankin järjestäjät matkustavat, eivät osallistujat! Koulutukset ovat pienehköjä, osallistujia on 5-15 henkeä kerrallaan. Osallistujamäärän pienuus mahdollistaa tiiviin keskustelun ja vuorovaikutuksen, jossa keskustellaan asioista varsin avoimesti, vaikka osallistujien yksiköt voivat olla kilpailijoitakin. Ratkaisuja erilaisiin kysymyksiin voidaan pohtia yhdessä, kehittävän yhteistyön ajatuksella.

Entä opimmeko itse alueilla käydessämme jotain uutta? Ainakin me yliopistolaiset olemme jotenkin ”riisutumpia”, alttiina niin positiiviselle kuin kehittävälle arvioinnille ja palautteelle; terveellistä! Ehkä tavanomaista selvemmin on myös mielessä, että koulutuksen on oltava oikeasti hyvää, kun perille on pitkä matka.

Lync on myös toimiva työkalu. Muutamia seminaareja vuodessa välitämme on-line. Tekniikka toimii, mutta täysin hajautettuihin, perjantai-meetingin tapaisiin koulutuksiin ei tekniikan varmuus vielä meillä riitä tai koulutuspaikkojen palomuurit eivät päästä meitä läpi. Siksi Lync-koulutuksiinkin osallistuminen voi olla mahdollista vain yliopistolla. Alueellinen verkottuminen toki mahdollistuu, eikä tarvitse matkustaa esim. Turkuun tai Ouluun asti.

Koulutuspaikoissamme – Joensuusta Jämsään, Siuntiosta Iisalmeen – Lync on osin jo arkipäivää eri toimipisteissä työskentelevien kouluttajien ja erikoistujien välisissä ohjauksissa ja viestinnässä. Kokemusten mukaan toimii yllättävän hyvin! Tietysti pitäisi tutkia, miten oppiminen ja ohjaus ovat erilaisia Lyncillä vs. livenä – pitäisikö ohjausta jotenkin muokata? Yksi käyttäjähavainto on, että ainakin henkilökohtaisten ongelmien/asioiden käsittelyä varten oikeat tapaamiset ovat Lynciä parempia.

Verkkokurssit ovat vielä asia erikseen. Ne mahdollistavat opiskelun työpaikalta tai kotoakin käsin. Kysymyksiäkin tietysti syntyy: tuleeko opiskeltua? Ovatko kurssit tarpeeksi kiinnostavia, tarpeeksi kiinnostavasti tehtyjä? Onko liian helppoa sulkea kurssialue ja ajatella, että ehkä huomenna – joka ei koskaan tule? Verkkomateriaalit ovat käytöltään jonkin verran erilaisia kuin lähipäivissä – ne ovat sivuutettavissa ja suljettavissa, ja toisaalta kerrattavissa ja uudelleen katsottavissa helposti. Toisaalta ne ovat usein melko vähävuorovaikutuksellisia. Mitkä näistä tekijöistä on etuja, mitkä haittoja? Ainakin verkkokurssit ovat erilainen kanava opiskelulle, joka mahdollistaa yksilöllisempää opiskelua. Koulutuksen saavutettavuus on tietysti parasta A-luokkaa. Lopputulema: alamme erikoislääkärikoulutuksen strateginen valinta painottaa verkkoa koulutuksen välineenä.

Maantiedekin siis haastaa koulutusta – koetamme vastata haasteeseen monenlaisella pöhinällä ja vipinällä!