Mitä tein ja opin tänään?
Tammikuun tärpit –sarjassa pyrin kirjoittamaan lähes päivittäin kliinisen opettajan työpäivän tuottamista oivalluksista.
Mitä tein ja opin tänään -kysymys kai tulisi esittää itselle joka päivä, jos haluaa syventää oppimistaan ja käsitystään työpäivien annista osaamiselleen. Tarkoitushan ei ole vain ”suorittaa” vaan samalla ja samanaikaisesti kehittyä ja kehittää ammatillista itseään!
Näin uuden vuoden vasta toisena työpäivänä hoidan vielä puoli päivää lähes kahden poissaoloviikon aikana kertynyttä sähköpostia ja niiden mukanaan tuomia asioita, sovin erilaisia asioita. Lisäksi luen erilaisia uutisia, tietoiskuja, yhden opinnäytetyön, koulutus- ym. mainoksia ja työtarjouksia, välitän tietoja muillekin.
Toisena kokonaisuutena solmin yhteen vielä vanhalta vuodelta jääneitä langanpätkiä. Langanpätkät tarkoittavat mm. työnantajan valvontatarpeen tyydyttämistä: työaikaraportointia, viimeisten matkalaskujen päättämistä, julkaisujen raportointia… Tarvitsee tehdä vain muutama kerta vuodessa, tuntuu jonkin verran tylsältä, vaikka tietysti tarpeellista ja toiminnan näkyväksi tekemistä.
Lisäksi teen tulevien viikkojen suunnittelua, joka auttaa hahmottamaan lähiaikojen ajankäyttöä ja toimintaa – tiimin vuosisuunnitelma tehtiinkin jo vanhan vuoden puolella. Pian alkava perusopiskelijoiden työterveyshuoltokurssin sisältö päivittyy osaltani selvästi, ideoin erikoistuville ja kouluttajille suunnattujen uusien verkkokursseja ja niiden sisältöjä, pohdin oman tutkimustyön edistämistä ja teen suunnittelen kahden ammatillisen artikkelin sisältöä… moottori tuntuu käynnistyvän!
Mitä siis opin tänään? Sähköposteja tulee ”riittävästi” pitkin päivää ja niiden käsittelyn päätän jatkossa tehdä tehokkaasti: luen sähköposteja vain 2-3 kertaa päivässä ja reagoin niihin kertalukemalla, muina aikoina fokusoin toimintani käsillä olevaan. Luettuni/reagoiduttuani viestit poistan ne, eivät jää roikkumaan ja mieltä kuormittamaan. Hieman tylsältä tuntuva ”raportointi” tekee ainakin osan työstäni ja työni tuloksista näkyväksi, myös itselleni – ei siis turhaa, suhtaudun jatkossa siihen myönteisemmin. Huomaan myös, jälleen kerran, että työpäiväni koostuu sirpaleista, eri tyyppisistä tehtävistä, ja sen myötä oman aikataulun hahmottaminen ja hallinta tässä työssä vaatii paljon enemmän suunnittelua kuin esim. vastaanottotyö. Monessa tehtävässä joudun huomioimaan myös muiden osallistujien aikatauluja ja tarpeita.
Päivän tärkein anti oli kuitenkin: kun tietoisesti pohtii, mitä on päivän mittaan tehnyt tai oppinut, tuntuu, että työn hallinta paranee. Reflektoin ja kehityin! Tein työtä, siis opin!
