Miten hyvästä, pahasta etätyöstä “se parempi etätyö”?

Koko Suomi ja sen mukana työterveyshuolto siirtyivät laajalti etätyöhön keväällä koronapandemian vuoksi. On arvioitu, että jopa 50-60 prosenttia työstä voitaisiin tehdä ainakin pääosin etätyönä. Entä miten lisääntynyt etätyö on vaikuttanut työterveyteen ja -turvallisuuteen? Monet lyhytaikaiset vaikutukset ovat positiivisia, osa negatiivisia, pitkäaikaisvaikutuksiakin voi jo osin ennakoida. Monet käytännöt ovat yhä sopimatta.

Moni työntekijä kokee elämänlaatunsa parantuneen, kun työelämän ja perhe-elämän yhteensovittaminen on parantunut. Työmatkat ovat jääneet pois, ja monelle päivään on tullut lisää aikaa ehkä tunnin verran. Etätyö antaa lisää joustoja ja myös monipuolistaa työnteon mahdollisuuksia.

Työnantajat vaikuttavat hyötyneen selvästi. Keskimäärin etätyöpäivät ovat 48 min pidempiä kuin ennen HS:n referoiman yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan – siis paljon enemmän kuin mitä monesti parjattu kiky-sopimus teki! Samalla korvauksella työtä tehdään mieluummin vapaaehtoisesti kuin pakolla enemmän. Herääkin kysymys: mikä oikeasti on työntekijöiden työajan valvonnan tarve? Toimitilatarve vuokrineen on vähentynyt, rekrytointi moneen tehtävään onnistuu nyt asenteiden muutoksen myötä helpommin ilman paikkakunnan vaihdosta.

Työpaikkojen toimintaa monipuolisesti häiritsevät sairauspoissaolot ovat ainakin tilapäisesti vähentyneet – kuten lähes aina kriisien aikaan. Moni potee esimerkiksi lieviä tartuntatauteja läppärinsä ääressä. Myös työ- ja työmatkatapaturmat ovat vähentyneet, samoin työmatkaliikenteen päästöt – ilmastokin kiittää.

Työterveyshuolloissa palvelujen kysyntä on muuttunut ja lisäjnnyt etäpalvelua. Etäpalvelu on tehokasta ja taloudellisesti jopa tuottoisampaa kuin lähipalvelu, joten esimerkiksi osakeyhtiöiden kiinnostus palvelun laajentamiseen on ymmärrettävä. Lääketiede on kuitenkin luonteeltaan läsnäolon tiedettä ja taitoa: fyysinen tutkiminen, vuorovaikutus, kokonaiskuvan muodostaminen etätyössä ovat vaikeita – etäpalvelu ei läheskään aina ole parasta palvelua.

Etätyö istunee jatkossa monen työnantajayrityksen liikeideaan kuitenkin entistä vahvemmin – paluuta entiseen normaaliin ei ehkä ole. Tämä voi toisaalta kuin huomaamatta sysätä osan työnantajille kuuluneista normaaliajan vastuista työntekijälle.

Ongelmia tullee työtapaturmista: on vaikea todistaa, että tapaturma sattui työssä, kun se tapahtuu kotona, eikä silminnäkijöitä, esimiestä ole asiaa varmistamassa. Jäävätkö työ tapaturmien hoito ja kustannukset enenevästi työntekijälle? Kotien työturvallisuutta ei kukaan tarkasta, eikä työnantajilta ole tähän mahdollisuuttakaan ainakaan yleisesti. Onko edes ohjeistettu tarpeeksi – työturvallisuus on kuitenkin työnantajan vastuulla?

Mielenterveyssyistä johtuvat korona-ajan sairauspoissaolot vaikuttavat olevan lisääntymässä. Työyhteisön tuki ja yhdessä tekeminen ovat vähentyneet ja työn ja vapaa-ajan raja on hämärtynyt. Osa kuluttaa itseään uuvuksiin, osa ahdistuu, iso osa yksinäistyy. Osa asiantuntijoistakin varmasti kaipaa myös tavoitteita ja aikatauluja entiseen tapaan. Miten voimme torjua mt-ongelmia? Miten hoidamme niitä entistä paremmin? Etänäkö?

Vähentyneiden työmatka- ja työpaikkaliikunnan ja järjestetyn työpaikkaruokailun poisjäämisen pitkäaikaisvaikutuksia odotellaan vielä. Ergonomia-asiat kotikonttorilla lienevät usein tarkemmin järjestämättä, vaikka jotkut ovat itse kustantaneet sähköpöytiä jne. Vaikka ongelmia tulisi, työfysioterapeutti ei tule kotiin työpistettä tarkastamaan.

Voiko etätyöhön siirtyä noin vain? Kaikki jatkuu kuin ennen, vaikka monet asiat työssä muuttuvat? Työturvallisuuskeskuksen sivuilla sanotaan: ” Etätyöhön ryhtyminen edellyttää sopimista. Työyhteisöä laajemmin koskevat periaatteet sovitaan yhteistoiminnassa.”, ” Etätyöhön siirtyminen työnantajan tiloista on vapaaehtoista sekä työnantajalle että työntekijälle.” Oikeasti, kuinka moni on keväällä sopinut suullisesti tai varsinkaan kirjallisesti työn tekemisestä etänä? Kuinka moni on sopinut työn tavoitteista ja kaikesta yllä sanotusta työnantajansa kanssa? Toki etätyö asettaa haasteita johtamiselle, mutta juuri siksi sopiminen ja yhteydenpito ovat tärkeitä, ja asioista sopiminen hyvien käytäntöjen mukaisesti on osa hyvää johtamista.

Etätyö ja paikalla tehtävä työ eivät toisaalta ole vastakohtia toisilleen. Niiden yhdistelmän voi ajatella toimivan monessa työssä parhaiten. Olisiko fiksusti sopimalla se ”hyvä, paha etätyö” ehkä ”se hyvä lähietätyö” – josta osapuolet hyötyisivät nykyistäkin enemmän?

Kirjallisuutta:
– HS 18.10.2020 Pääkirjoitus: Työ irtoaa paikasta, ihminen ei työstä.
– TTK-opas (2017). Etätyössä turvallisesti. https://ttk.fi/oppaat_ja_ohjeet/digijulkaisut/etatyossa_turvallisesti
– TTK. Etätyön työolojen ja työympäristön kartoitus –lomake. https://ttk.fi/files/4801/etatyon-riskienkartoitus-17102019.pdf
– TTL. Ohje etätyön tekemisen tueksi. https://hyvatyo.ttl.fi/koronavirus/ohje-etatyohon