Höpönä historiaan
Kun mies tulee tiettyyn ikään, historiakin muuttuu tosi mukavaksi! Tiedät paremmin, kuka olet ja mistä tulet, miksi asiat ovat niin kuin ovat ja miten asioita voi muuttaa. Toiminnoille ja ponnisteluille, työlle tulee perspektiiviä ja käsitystä. Identiteettikin rakentuu taas yhden peruskiven verran tukevammaksi.
Olen tämän kesän aikana lukenut työn, työn tekemisen, talouden ja yrittämisen, työterveyshuollon ja sosiaalivakuutuksenkin historiaa – yleistäkin historiaa lukemalla voi sieltä noukkia em. näkökulmia. Olen oppinut, että esimerkiksi terveydenhuoltojärjestelmämme yksi peruskivi oli keisarillinen julistus 1860-luvulla: silloin ko. julistuksella, joka vastasi lakia, annettiin kuntien tehtäväksi ja päätettäväksi mm. koulutus, vaivaistenhoito ja terveydenhuolto – myös näiden palvelujen laajuus. Asiakkaan/potilaan näkökulmasta onkin sitten poristu… Työsuojelun ensimmäisiä lakeja oli säädös lapsityövoiman käytöstä, vaikka senaattorimmme J. V. Snellman piti lapsityövoiman käyttöä tehtaissa kasvatuksellisesti hyvänä… Entä miten työterveyshuolto alkoi? Piirilääkäri Zandtia on pidetty ensimmäisenä työterveyslääkärinä hänen toimiessa Viaporin (Suomenlinnan) rakennustyömaalla lääkärinä 1700 luvun puolivälissä – tavoitteena oli vähentää työtapaturmia, sukupuolitauteja ja infektioita sekä parantaa hygieenisiä olosuhteita. Yksittäiset tehtaat palkkasivat vastaaviin tehtäviin 1800 luvulla lääkäreitä ja perustivat tehtaitten sairaaloita/sairastupia. Esim. Finlaysonin tehdas Tampereella 1800-luvun puolivälissä oli hyvin edistyksellinen ja lopulta ”kokonainen oma maailmansa”: sillä oli oma kirkko, oma koulu, oma sairaala…
Parhaita työterveyslääkärille sopivia historiallisia kirjoja ovat minulle olleet Henrik Meinanderin Suomen lyhyt historia (yleishistorian pokkari), talouselämän ymmärtämisen kannalta Markku Kuisman Suomen poliittinen taloushistoria 1000-2000: tylsästä nimestään huolimatta lähes loistava opus! Yrjö Mattilan tuore väitöskirja Suomen terveydenhuollon ja sosiaalivakuutuksenkin suuntaviivoista: Suuria käännekohtia vai tasaista kehitystä? on hyvää yleissivistystä kaikille terveydenhuollon parissa toimiville – myös työterveyshuollon historia aukenee hyvin. STLY:n 50-vuotishistoriikki Lääkärit työssä (Sulevi Pellinen) on myös erinomainen tietolähde ja katsaus työterveyslääkäreiden historiaan ja samalla nykypäivään.
Joku on höpönä liikuntaan, joku sammakonreisien keittelyyn – minä pidän historiasta
