Trendejä ja ikivihreitä lääketieteen koulutuksessa

Ensimmäinen varsinainen päivä AMEE:ssa valkeni aurinkoisena, mutta kylmänä. Päivän mittaan lämpötila kuitenkin nousi auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta.

Kongressin suuret teemat ovat selvästi tänä vuonna liikkuneet emootiotioiden ja tietoisuuden kehittämisen näkökulmissa. Toki tässä kohtaa tulee todeta, että kongressissa on havaittavissa huomattava runsauden pula valtavan ohjelmatarjonnan tuloksena, ja teemat korostuivat myös osallistujan valintojen mukaisesti…

Sunnuntain avausluennon tietoisen läsnäolon teemasta jatkettiin maanantaina täpötäydessä työpajassa (Using Mind‐Body Medicine Skills to Reduce Stress and Promote Wellness in Medical School), jossa tutustuttiin “mind-body medicine” taitojen käyttöön ihan käytännössä.

Mindfulnessin taustalla on tärkeitä asioita mm. keskittymistä, rentoutumista ja rauhoittumista. Samoja elementtejä löytyy mm. meditaatiosta ja meditatiivisista harjoituksista. Onko mindfulness aikamme trendi-ilmiö? Miten harjoitus, jossa käytetään musiikkia ja puhetta eroaa muista rentoutusmenetelmistä? Entä suggestopediasta?

Georgetownin yliopiston lääketieteellisessä on reilu 10 vuotta sitten aloitettu mind-body tekniikoiden harjoittamisen kurssi. Kurssin tavoittena on erilaisten tekniikoiden avulla auttaa osallistuja erilaisten stressin hallinnan työkalujen käytössä ja parantaa opiskelijoiden hyvinvointia.

Työpajassa päästiin testaamaan kurssin tekniikoita käytännössä. Vaikka muutama skeptinen ajatus kävi mielessä, on kuitenkin todettava, että silmät suljettuna hengitykseen keskittymällä voi 1) oikeasti rentoutua muutamissa minuuteissa (koko harjoitus kesti yhteensä 12 minuuttia) 2) melkein nukahtaa istualleen täysin vieraiden ihmisten keskellä (ehkäpä luennoilla silloin tällöin havaittavat torkkujat todellisuudessa tekevätkin mindfulness -harjotteita ?) 3) tuntea itsensä ensin väsyneeksi ja sitten valtavan energiseksi ja mikä parasta 4) päästä innovatiiviseen uudenluomistilaan.

Ohjelmatarjonnasta saattoi myös trendeinä löytää videoiden ja TBL:n (Team Based Learning) käytön opetuksessa. Useat esitykset puhuivat sen puolesta, että videoita ja TBL:ää kannattaa käyttää. Videot ovat tekstimuotoisten tehtävien rinnalla hyvä vaihtoehto ja varsinkin jos ne ovat lyhyitä. TBL on hyvin strukturoitu menetelmä kuten PBL (Problem Based Learning) ja sen käyttö tuottaa hyviä oppimistuloksia.

Mutta onko näissä tuloksissa mitään uutta ja ihmeellistä? Eikö tärkeintä olisi taata monipuoliset opetusmenetelmät, sillä oppimistapoja on monia. Vertailevaa tutkimusta on vähemmän ja onko silloinkaan edes mielekästä vertailla esim. kurssimenestystä, sillä niin monet tekijät vaikuttavat aina koulutuksen kulkuun. Lisäksi kysyttäessä mielipiteitä, kuten Lubarsky esityksessään toi esille, ihmisillä on tapana vastata enemmän skaalan keskivaiheen vaihtoehtoihin (jos kyseessä on esim. 5-asteinen Likert-asteikko) ja varsinkin positiivisia ääripäitä vieroksuttiin.

Kaikesta huolimatta ilman luovia ideoita, tutkimuksia ja niistä käytävää julkista keskustelua ei niitä trendejä eikä ikivihreitäkään synny.