UUDEN VUODEN AMMATILLISISTA LUPAUKSISTA
Uusi vuosi on perinteisesti aloitettu monenlaisilla uuden vuoden lupauksilla. On tipatonta tammikuuta; on lupausta juoda enemmän, mutta parempaa; on lupausta liikunnan lisäämisestä ja painon vähentämisestä ja uutterammasta kulttuurin kuluttamisesta… Muutospuheiden runsaudesta voisi ymmärtää, että olemme varsin tyytymättömiä nykyisiin elämäntilanteisiimme – vai onko sittenkin tärkeintä näissä lupauksissa olla trendeissä mukana, ääneen ilmaistu pyrkimys muutokseen, ei niinkään itse muutos?
Mitäpä sitten lupaisin itse vuodelle 2015? Kun on kyse ammatillisesta blogista, lupausten tulisi olla ammatillisia; hmmm…
Kolme lupausta, suurelta osin ajankäyttöön liittyviä: Aikatauluista yritän pitää paremmin kiinni kuin aiemmin. Valmistaudun asioihin huolellisemmin ja paremmin kuin aiemmin. Keskityn toimintani kannalta keskeisiin asioihin, vähemmän keskeiset teen sitten, jos ja kun aika tärkeämmiltä antaa myöten. Bonuslupauksena pyrin toimimaan entistä paremmin työverkostoni eteen ja sen osana!
Miksi tällaiset lupaukset? Aluksi ehkä suurin asia: kun aikataulut ovat lähes aina yhteisiä aikatauluja, oman osuuden tekeminen ajallaan osoittaa kunnioitusta ja arvonantoa työtovereita kohtaan! Aikataulut paukkuvat osin sen vuoksi, että niitä ei osaa realistisesti laatia ja osin siksi, että työtä aikataulujen pitämisen kannalta ajatellen on koko ajan hieman liikaa (liiallisuus on tietysti tällä persoonallisuusprofiililla suhteellista – muusan luonne minulle on parhaimmillaan mallia ”pakko”)… Eli työtä suunniteltaessa se täytyy mitoittaa realistisemmin ja ottaa muut työt huomioon. Vaikka haluaisi tehdä kaikenlaista, on hyvä tehdä aiempia työlupauksia loppuun ennen uusia.
Parempi valmistautuminen tarkoittaa esim. kokouksiin valmistautumista, esitöitä, tuotoksia, niiden jakamista riittävän ajoissa ennen kokouksia muille osallisille, tiedeperustaisuutta eli entistä enemmän tiedonhakua töiden ja tekemisten pohjaksi – sitä kai se akateemisuuskin tarkoittaa? Jonkinlainen mielipide on syytä olla jo kokoukseen mentäessä, vaikka se muuttuisikin… Eli turhia kokouksia ovat ne, joissa päätetään tehdä seuraavaksi kerraksi ne, jotka sovittiin tehtäväksi ja tutustuttavaksi tällä kerralla.
Sälä sotkee, sälä sekoittaa! Keskityn siis tehtävänkuvani kannalta keskeisiin asioihin: erikoislääkärikoulutukseen, sen tutkimukseen ja siihen liittyvään yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen… Sähköpostia lupaan lukea kerran aamupäivällä, kerran iltapäivällä – jos asialla tätä suurempi on kiire, voi lyncata tai soittaa – lopun ajan päivästä keskistyn ”tekemiseen”. Mietin, mikä on keskeisintä, voinko jättää jotain tekemättä, järjestää toisin, sopiiko sen tekeminen paremmin jollekulle toiselle, voinko tehdä asian kerralla valmiiksi enkä roikottaa sitä viime tippaan? Entä mitä sellaista sälää tehtäviini on kertynyt, joka ei sinne kuulu? Pöydän siivouksen sijasta tehtävien siivous?
Olen myös verkoston osa, yksi ratas koneistossa, jonka kaikkien osien on toimittava kunnolla, jos halutaan häiriötöntä ja sujuvaa tuotosta ja toimintaa. ”Tekemisen” lisäksi tarvitaan rattaiden öljyksi ajatusten vaihtoa, toisten huomioon ottamista, vähän sosiokonstruktiivista hengailuakin porukalla, hauskaakin…
Ehkä näistä syntyy minulle ammatillinen ”hyvä kakku” vuodelle 2015. Mitä ammatillista Sinä lupaat?
