Erinomaista, lähes ja ihan parasta!

Valmistumassa oleva erikoistuja kävi yliopistolla täyttämässä ja jättämässä papereitaan erl-koulutustodistusta varten. Kainalossa oleva paksu kansio sisälsi iloisen yllätyksen!

Erikoistuja oli kerännyt kansioon tekemisensä koko erikoistumisajalta. Kansiosta oli kehittynyt portfolio: se oli suunnitelmallinen, järjestelmällinen ja hallittu, kattava kuvaus hänen erikoistumisensa polusta, siihen liittyvistä tekemisistä ja ajatuksista. Se sisälsi mm. erittäin hyvin täytetyn Lokikirjan, luettelot tehdyistä suoritteista, työ- ja teoreettisten koulutusten todistukset (CV:n), kirjaukset viikoittaisista toimipaikkakoulutuksista, tehtyjen kliinisten ja muiden palvelujaksojen kuvauksia. Hän koki hyötyneensä asioiden yhteenvedoista ja kirjaamisesti ”älyttömästi”.

Lähes parasta olivat hänen tekemänsä yhteenvedot, mm. eri palvelujaksoista: mitä tein, miten meni, mitä opin? Lisäksi kansio sisälsi hänen pitämiensä luentojen kalvoja, työpaikkaselvitysten ja erilaisten kehittämishankkeitten ja -tehtävien kuvauksia/listoja ym. Ja monessa oli jo ennättänyt ollakin mukana.

Ihan parasta oli kuitenkin se innostus, mikä elekielessä, puheissa ja ilmeissä valaisi koko huoneen: näin minä sen tein, näin minä tajusin asioita, tätä kaikkea opin! Ja nyt minä valmistun erikoislääkäriksi, mutta ei tämä tähän lopu: edelleen minä kehityn, opin, suunnittelen tulevaa, tutkin ja kehitän – ja alan kouluttajalääkäriksikin.

Vähemmälläkin palolla valmistuu, mutta koko minunkin viikkoni muuttui positiiviseksi tavatessani alastaan tosissaan innostuneen nuoren kollegan!