OPISKELUN IHANA ELINKAUTINEN
Lääketieteen ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat aloittivat Kuopiossa tänään kuusivuotisen taivalluksensa kohti lääkärin ammattia. Innokkaita kasvoja, epävarmoja oloja, odotuksen kehonkieltä… monelle uudelle opiskelijalle alkaa uusi elämä – mitähän se oikeasti tuo tullessaan? Varmaan joka tapauksessa jotain hienoa, tuleehan minusta LÄÄKÄRI.
Alkuun opiskellaan ahkerasti, niin perusaiheita kuin elämääkin. Ensivuosina hahmottuvat lääkärin työn perusteet, sen laajuus ja monipuolisuus, kaikkine kuormittavine ja palkitsevine sävyineen… Pikkuhiljaa kliinisetkin opit ja taidot tulevat tutuksi, pystytään toimimaan amanuenssina ja ohjatusti sitten lääkärinkin tehtävissä. Kestää kuitenkin aikansa ennen kuin kliinisessä työssä ”selviytyminen”, jokaisen sisään tulevan potilaan aiheuttama epävarmuus ja ahdistuskin muuttuvat luontevaksi lääkärin toiminnaksi.
Odotetun valmistumisen jälkeen joutuu sitten huomaamaan, että ei vielä olekaan ”valmis lääkäri” vaan on vasta valmis opiskelemaan työntekoa. Seuraavaksi erikoistumaan – oppimaan teoriaa ja käytäntöjä ohjatusti työssä käyden – taas omat struktuurinsa, vaatimuksensa, pedagogiikkansa taustalla. Aikaa kuluu taas 6-10, valmistut erikoislääkäriksi, käytännössä olet jo työterveyshuollon ammattilainen. Toisaalta, kun lain mukaan päätoimisten työterveyslääkäreiden tulee olla alan erikoislääkäreitä, oikeasti oletkin siis työterveyshuollon päivittäisen työn tavallinen tekijä, työterveysduunarin asemaan päässyt…
Kunnianhimoisena pyrit vielä asiantuntijaksi. Se vaatii oman alan syvällisen osaamisen sekä teorian että kokemuksen ja ehkä tutkimuksenkin kautta, hankalia tilanteita ja niiden selvittämistä, alan ja toiminnan kehittämistä jne. Asiantuntijaksi pääset ehkä 45-50 vuotiaana – joko nyt olet valmis? Et tietenkään, sillä nyt viimeistään on tullut jo aika, että Sinua kysytään erilaisiin johto-, vastuu-, koulutus- ja luottamustehtäviin, joista aiempaa kokemusta tai koulutusta ei ole ja pääsetkin oppimaan jotain ihan uutta: henkilöstöjohta-mista, taloushallintoa, markkinointia, kehittämistä, yritystoimintaa, pedagogiaa, ja tutkimustakin, ellet viimeksi mainittua ole jo tehnytkin… Samalla kun opiskelet, huomaat, että tieto lisääntyy ainakin näennäisesti lähes rajattomasti, yhteiskunta ja toimintaympäristömme muuttuvat yhä monimutkaisemmaksi ja hienosyisemmäksi, ja että samat asiat kiihtyvällä tahdilla opeteltava uudesta vinkkelistä aina uudelleen!
Jatkuvalle, tietoisellekin lääkärin ammattitaidon ja osaamisen ylläpidolle ja kehittämiselle on oma terminsä, CME, Continious Medical Education. Joissakin maissa sitä vaaditaan ehdottomasti ja muodollisesti osoitettavaksi, edellytetään säännöllistä resertifiointia jne. – Suomessakin asiasta on keskusteltu: pakkoon ei olla menty, suosituksia toki on ja jopa arkkiatri vetosi vastikään voimakkaasti, että tekisimme kouluttautumisemme selvästi näkyväksi Taitoni.fi:n kautta. Myös ammattiliiton ja viranomaisten antamia suosituksia ja velvoitteita lääkäreiden täydennys- ja jatkokoulutuksille on, myös lääkärin vala velvoittaa meitä… Huutoon myös vastataan, noin 80 % lääkäreistä aikoo erikoistua tai on jo erikoistunut ja vain harvassa lienevät ne lääkärit, jotka eivät täydennys- tai jatkokouluttaudu ollenkaan. Ammattiimme liittyvät erilaiset organisaatiot järjestävät CME-koulutusta erikseen ja yhdessä, niin kaupallisena kuin epäkaupallisenakin, jokaiselle löytyy sopivaa tarjontaa!
Miten voi yhdistää koulutuksen ja ns. tuottavan työn teon? Ajankäytön ja työtehtävien suunnittelu ja senkin asian hyväksyminen, että kouluttautuminen vie (selvästi omaakin) aikaa ja kuormittaa, eikä hoidu ”siinä sivussa”, ovat tärkeitä. Montaa meistä auttaa oivallus siitä, että koulutus on investointi paitsi työhyvinvointiin, myös tulevaisuuteen, jossa voivat siintää sujuvampi työn teko, uudet tehtävät, urakiertoa, parempaa palkkaa, enemmän mahdollisuuksia, kehittymisen ja merkityksellisen toiminnan tunteita…
Sen lisäksi, että CME koko uran ajan on siis selkeä ammatillinen vaade, on meillä jokaisella vielä omat motiivinsa koulutukseen osallistumiselle. Minun motiiveistani yksi on yksinkertaisesti oppimisen positiivisuus: oppia uutta, erilaista, pysyä osana asiain virran kiihkeää kehitysrytmiä, luoda uutta, avartaa ja avartua, oppia yhdessä, sosiaalisesti… kehityn lääkärinä, ehkä ihmisenäkin. Minut on siis tuomittu opiskelun elinkautiseen – ihanaa!